Huh huh – olen kahden blogin loukussa. Testaan samaan aikaan Googlen ja Vuodatuksen blogia ja yritän samalla pähkäillä kumpi näistä kahdesta on parempi ja helppokäyttöisempi. Molemmilla on puolensa.

Tämä on jo kolmas postaus tältä päivältä. Huomaan, että tämähän on yllättävän terapeuttista kirjoitella tietämättä oikein itsekkään mitä mieli välittää sormien kautta blogiin.

Tämä päivä onkin ollut kaikesta huolimatta pitkästä aikaan todella fantastinen. Lasten kanssa saanut tehtyä erilaisia asioita, vaihdettua ajatuksia heidän kanssaan, kun he valmistautuvat jälleen koulun rientoihin.

Olen todella etuoikeutetussa asemassa, kun minulla on kaksi upeata, fiksua ja tasapainoista lasta + että minulla on työ jolla on merkitystä ja joka merkitsee minulle paljon. Nyt, kun minulle jää pakostakin enemmän aikaa eron myötä, aion panostaa kaiken vapaan energiani lapsiini, työhöni, liikuntaan ja ystäviä unohtamatta. Uskon, että näillä kaikilla osa-aluilla on terapeuttinen vaikutus siihen, että pystyn normalisoimaan oman elämäni mahdollisimman pikaisesti. Jossain vaiheessa vain tulee aika todeta, että tästä ei tule mitään… Ja meillä se aika meni jo aikaa sitten. Samuli Putron kappale "elämä on juhla" kuvastaa monen ihmisen taivallusta. Putron tulkinta on jäätävän kaunista kaikessa karuudessaan.   - http://www.youtube.com/watch?v=6yfxca-2BU0

Onneksi elämä on jatkuvaa oppimista ja kasvua. Uskon vahvasti siihen, että kun olen matkani tässä harmaassa tilassa tehnyt olen huomattavasti valmiimpi ja kypsempi ihminen. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu juurikin tältä…