Tämä on blogi 40-vuotiaasta miehestä, jonka avioliitto hajosi monen vuoden jälkeen. Eroprosessi on laitettu liikkeelle ja se etenee kuin idänpikajuna (valitettavasti).

Taaksepäin on turha katsoa, sillä peilistä näkyy vain omat kasvot. Toisia on turha lähteä syyllistämään, sillä vika on yleensä aina itsessään. Eikä tämän blogin tarkoitus ole syyllistää ketään muuta kuin kenties minua itseäni, kaikista niistä asioista joita tein parisuhteessa väärin tai jätin tekemättä.

Mutta, miksi lähdin kirjoittamaan tätä tarinaa ja jakamaan sitä kenties juuri sinulle, joka saatat lukea tätä? Tämä on tapani purkaa tuntojani. Henkilökohtaisesti uskon vahvasti siihen, että tämä auttaa minua uuden elämän aloittamisessa. Pystyn, ehkä näkemään elämääni objektiivisemmin tämän blogin kautta.

Supersuosittu Cheek laulaa, että timantit ovat ikuisia  - http://www.youtube.com/watch?v=81Ejyr-ddgw - ja niin ne ovatkin. Mutta asia, joka on pyörinyt hetken mielessäni kuuluu… Onko ikuista rakkautta olemassa? Toivon hartaasti, että on. SILLÄ kaikesta huolimatta tiedän löytäväni ”ikuisen” rakkauden, jossain kohtaa elämäni.

Tästä alkaa säännöllisen epäsäännöllinen tarinointi kipeästä matkastani eron pyörteissä.